Valvatintarha

Jestas, onpa pitkä päivitystauko.

Nyt alkaa olla se aika vuodesta palstalla, kun siellä ei enää käydä muuten kuin satoa korjaamassa. Elokuun puolivälin jälkeen en ole tainnut kitkeä siellä kertaakaan. Silti olisi kyllä voinut vähän useammin päivitellä, että mitä siellä nyt onkaan tullut tehtyä.

Tänään sitten kävin ihan vain sadonkorjuussa. Korjasin kaikki sipulit, niitä tuli muovikassillinen. Salottisipulit ovat jääneet naurettavan pieniksi, sormenpään kokoisiksi, tai sitten mädäntyneet kokonaan. Punasipuleista taas moni ehti kukkia, ja kun en kaikista katkaissut kukkavartta, niin kukkineet sipulit olivat pieniä ja laihoja. Nähtävästi kukkavarren katkaisu kuitenkin oli pullistanut niitä sipuleita, jotka ehtivät työntää kukkavarren. Nyt sipuleita on sitten laatikollinen keittiön nurkassa kuivamassa. Silmämääräisesti sipuleita tuli saman verran kuin viime vuonnakin, mutta oiskohan muutama noista ees viimevuotisia isompia…

Herneitä tulee ihan tolkuttomasti. Edelleen. Nyt syyskuussa olen käynyt palstalla noin kerran viikossa satoa korjailemassa, ja joka kerta ollut varma, että nyt tuli viimeinen satsi herneitä. Ehkä tänään sitten tuli, sillä korjasin kaikki vähänkin palkoa muistuttavat pois: ne voi paistaa voissa ja syödä sellaisenaan. Lisäksi loppuviikoksi luvattiin pakkasia, en ole varma, miten herneet reagoivat siihen.

Myös avomaankurkkua pukkaa koko ajan. Ihan elokuun lopussa tuli muutama jättikurkku, kun olin melkein kaksi viikkoa palstalta poissa, ja ne valvomattomina ehtivät kasvaa holtittomasti. Niistä tiedän, että pienikin pakkanen tappaa kasvin ja pilaa kurkut. Olen niistä tehnyt neljä purkkia säilykekurkkuja, saa nähdä miten ensimmäinen säilöntäyritykseni onnistuu. Jättikurkut ovat vieläkin jääkaapissa, tarkoitus olisi kokeilla myös kotitekoisen kurkkusalaatin valmistamista.

Ja papuja. Blauhildet ovat kasvaneet valtaviksi ja kaataneet tukipuunsa. Nyt ne kaartuvat sievästi avomaankurkkupenkin ylle. Kolme kertaa olen sieltä nyt satoa kerännyt, ja lisää näyttää tulevan. En tiedä senkään pakkasenkestävyyttä, tuskin se kovin hyvä on. Joka tapauksessa pavut pekonin kanssa paistettuna ovat loistava keksintö. Varsinkin, jos on laittaa vähän lampaankääpää ja haperoita sekaan.

Härkäpapuihin en ole vielä koskenut. Niiden suhteen olen vähän neuvoton. Blauhildet kun voi syödä sellaisenaan, palkoineen, mutta mitä niille härkäpavuille tekisi? Kannattaisiko ne kerätä nyt ja kuivattaa? Pitääkö ne kuivattaa paloissa, vai silpoa? Häh?

Hiilaritietoisten foorumilta löytyi seuraavaa:
"1) korjuu: rivityt pavut ovat herkullisia nuorina. Hyvin nuoria papuja voi keittää palkoineen. Täysikokoiset, tuleentuneet pavut kuivataan
2) säilytys: tuleentumattomat, vihreät pavut voi ryöpättynä pakastaa….
3) nuoret palot keitetään miedossa suolavedessä ja tarjotaan voilla höystettynä yrttien kera tai niitä voi käyttää kuten papuja yleensä: muhennoksiin, keittoihin. Kuivatut pavut liotetaan yleensä yön yli ennen keittämistä. "

Mutta miten ne pavut saa tuleentumaan? Yleensä ne kait tuleentuu omia aikojaan, mutta voiko sitä jouduttaa? Naapuripalstalla härkäpavut oli niitetty maahan, oisko se sitten oikea keino tuleennuttaa ne? Pakastimeni alkaa olla täynnä, ja mieluiten kuivaisin sen satoni. Sinänsä voisi pienimmät pavut syödä sellaisenaan pois.

Porkkanoita poimin myös jonkin verran, lähinnä vain sen verran, minkä nyt lähipäivinä jaksaa syödä. Lykkään niiden korjuuta mahdollisimman pitkälle, pikkupakkanen ei kuitenkaan haavoita niitä pahemmin. Muutenkin porkkanat pitänee syödä vain äkkiä pois, ettei käy niinkuin viime vuonna, että koko porkkanasato mätänee turpeessa pilalle. En tosin tiedä, miten niitä säilöisi, ellei sitten raasteena tai palasina keitettynä pakasteessa.

Punajuuria otin muutaman myös. Punajuurten säilytys on ongelmallista sekin. Teen varmaan jonkun purkin satsin etikkapunajuuria, ihan kokeeksi (vaikken edes pidä niistä - pitäisiköhän yrittää kehitellä joku oma resepti niihin?). Mutta voiko niitä säilöä muuten? Miten punajuuret säilötään yleensä?

Mangoldia riivin myös. Se kasvaa edelleen tosi mehevänä ja pirtsakkaana. En tosin tiedä, miten hyvää se enää on, mutta ajattelin nyt silputa nuo ja pakastaa. Olen jo pari litraa pinaattia pakastanut viikko sitten kerätyistä pinaateista - ja tänään sinne oli taas kasvanut lisää.

Tilliäkin keräsin. Nyt on riivitty lehdet suurimmasta osasta tillinvarsia. Kiinnostuksella yritän havainnoida, vieläkö ne jaksavat puskea uusia lehtiä. Kuivatin jo yhden tillisatsin, ja tungin tilliä myös kurkkupurkkeihini. Tänään kerätyistä osan voisi käyttää kurkkusalaattiin ja loput kuivata.

Kaalini ovat piristyneet. Ilmeisesti syysilmat ovat tappaneet kirpat, ja näyttää siltä, että saan ainakin pari kaalinpäätä. Eri asia sitten, miltä ne näyttävät sisältäpäin, ehkä niissä on kirpanpesiä. Minulla on kaksi parsakaalia, jotka ovat alkaneet kukkia. Keltaisia kukkia, oikein kunnon ristikukkaisen kasvin kukkia. Poimin jonkun verran nuppuja, ihan pienen kourallisen. Eivät ne parsakaalinnuput kovin vakuuttavilta näytä, mutta onhan sentään jotakin.

Potuille sen sijaan on tainnut käydä surullisesti. Pottujen varret ovat kuolleet, ja kun kaivoin viikko sitten puoli riviä pottuja, puolet niistä oli ruttoisia. Hemmetti. En oikein tiedä, mikä olisi viisasta ruttoisten pottujen kanssa - kerätä vain kaikki ja myöhemmin seuloa, mitkä ovat syömäkelvottomia ja mitkä eivät, vai kantaa kaikki suoraan kompostiin. En kyllä oikein raskisi tuhota kaikkia - puolet kun kuitenkin on syömäkelpoisia. Potut muuten rupesivat tekemään marjaa. En ole kyllä moista nähnyt ennen.

Tomaattini oli kaatunut, vissiin hedelmien paino oli vetänyt sen alas. Eivät olleet kypsiä vielä, yksi punersi hieman, muutama kellersi. Poimin ne kuitenkin. Laitoin osan kaappiin lautaselle omenan viereen, jospa ne jälkikypsyisivät. Minulla on myös säilöntäohje vihreille tomaateille. Tosin netti antaa ristiriitaista tietoa - Puutarha.netissä sanotaan, että tomaatin solaniini tuhoutuu keitettäessä, Elintarvikeviraston mukaan taas ei. Noh, meinasin kuitenkin tehdä tomaattisäilykettä.

Ja tietysti tuli taas pari kesäkurpitsaa. Siellä on pari pientä vielä tulossa, ja muutama kukkakin. Ehtivätköhän kasvaa isommiksi ennen pakkasia?

Kahteen kertaan on taas tullut käytyä palstalla sitten viime kirjoittaman. Tänään käytiin Rhian kanssa hakemassa iso lasti herneitä, mangoldia ja avomaankurkkua. Kuokin myös vähän pottuja, mutta aika vähäiseksi jäi pottujen määrä vielä. Tein jotakin, joka luultavasti on kaikkien perinteisten viljelysääntöjen vastaista eli istutin uudestaan ne pottujen naatit, jotka pottuja kuokkiessa jäivät jäljelle. Niillä oli isot ja tukevan näköiset juuret kuitenkin. Saa nähdä, että kuihtuvatko ne pois, vai jaksavatko juurtua uudestaan - ja jos jaksavat, niin tekevätkö yhtään perunaa enää. No, ainakin naapuripalstan mummoille riittää naureskeltavaa.

Nostin myös muutaman punajuuren ja retiisin, joista ensimmäiset luultavasti ovat vielä alimittaisia ja jälkimmäiset madonsyömiä ja ylimittaisia.

Rhia otti ja kitki lyhyimmän sipulipenkin, itse lähinnä haahuilin ja keräilin satoa. Unikko kukkii komeasti. Blauhildenkin kukinta on alkamassa. Herneiden pääsato kypsynee lähipäivinä. Avomaankurkkua ehtii vielä varmaan tulla melkoinen satsi, pitää ruveta etsimään sopivia säilykereseptejä. Myös syötävistä kesäkukista on ehtinyt moni jo kukkimaan, ja niiden joukossa mm. malva. En kyllä tiennyt, että malva on syötävä… En kuitenkaan taida syötäviä kesäkukkia ruveta syömään, antaa niiden kukkia vaan.

Neljä päivää sitten kävin palstalla edellisen kerran. Kitkin punasipuli-tillipenkin ja porkkana-pinaattipenkin Anne seuranani. Punasipulipenkki oli niin rikkaruohojen valtaama, että nurmiröllimöykkyjä maasta nyhtäessäni tulin pariin kertaan nyhtäneeksi maasta myös sipulin, tilleistä puhumattakaan.

Ja useampaan kertaan on tullut tehtyä sapuskaakin. Tänään Rhia teki Koskenlaskijan kesäkeittoa, johon tuli pinaattia, pottuja, tilliä ja herneitä palstalta; kaupasta haettiin kukkakaalia, persiljaa, ruohosipulia, sipulia, Koskenlaskija-juustoa ja maitoa.

En millään jaksa kunnon reseptejä kirjoittaa ylös nyt, mutta aiempina päivinä on tullut tehtyä myös pinaattilettuja (lettutaikina + pinaattisilppua) ja täytettyä kesäkurpitsaa. Kesäkurpitsa täytettiin sekä lihapitoisella että sienipitoisella täytteellä, jossa oli lihan ja sienen lisäksi ranskankermaa, tomaattimurskaa, silputtua sipulia, paprikaa, silputtuja oliiveja ynnä kaikenlaisia mausteita, äkkimuistumalta ainakin rakuunaa ja timjamia.

Palsta on kyllä hieno asia, mutta näin loppukesästä blogimerkintöjen sisältö on toistuvaa: kitkin, korjasin satoa, söin.

Palsta rehevänä

Nyt on selvästi se aika vuodesta, jolloin viikon tauko palstailussa aiheuttaa "oho, oho" -reaktion. Oho, onpa iso kesäkurpitsa! Oho, täällähän on valmiita herneitä! Ja pieniä avomaankurkkuja! Oho, viikko sitten tyhjäksi nyhdetty salaattipenkki näyttää siltä kuin siitä ei ois kukaan koskaan mitään ottanut. Ja samoin mangoldipenkki! Oho, kylläpä pinaatti kasvaa isona — siis se pinaatti, josta jo ehdin sanoa, että se ei viihdy eikä kasva!

Ja tietysti: oho, onpa taas rikkaruohoa…

Yleiskuvassa muuten näkyy etualalla punajuurta, sitten sipulia, keppiä pitkin kiipeilevää hernettä, kukkivaa krassia, tomaatti pussissa ja taaimpana pottua. Tänään poistin tomaatilta pussin, en tiedä oliko viisasta tai tarpeen. Pölyttävät hyönteiset kuitenkin olivat löytäneet pussin sisällekin.

Kitkin retiisi-jääsalaattipenkin ja sen vieressä olevan sipuli-tillipenkin sekä rappasin penkkien välit rautaharalla. Eihän sitä palstalla nyt oikeastaan enää muuta tarvitse tehdäkään kuin käydä kitkemässä ja keräämässä satoa. Tällä hetkellä kipeimmin kitkentää kaipaa punasipuli-tillipenkki, se pitää käydä kitkemässä tällä viikolla. Kyllä pinaatti-porkkanapenkkikin kitkemistä tarvitsee.

Joku nakertaa kaalejani

Oli silti muutama juttu, joista piti ottaa selvää. Ensinnäkin joku syö kaalejani. Nyt näyttää siltä, että kaaleistani ei tule yhtään mitään, ne ovat rei’ille syötyjä. Puremajälki on samanlaista kuin aiempina vuosina nauriissa, rucolassa ja retiisissä - retiisissä se ei haittaa, sillä yleensä retiisi ehtii kasvaa syömäkelpoiseksi ennen kuin tuholainen hyökkää.

Väittäisin, että kyseinen tuholainen on kirppa, joka on erityisen mieltynyt ristikukkasiin. Mutta millä niistä pääsee eroon? Googlailun seurauksena toteuttamiskelpoisimpana keinona vaikuttaisi olevan nokkoskeite tai mäntysuopa. Joku väittää torjuneensa kirppoja jopa laittamalla vastaleikattuja nokkosia taimien riviväleihin. Myös tuhkan ripottelu lehdille kuulemma auttaa. Mutta mistäs sitä tuhkaa ottaa? Eikä se kuulosta myöskään herkulliselta.

Joka tapauksessa kaalini taitavat olla menetettyjä tältä vuodelta. Ensi vuotta varten laitan tähän kuitenkin nokkoskeitteen ohjeen - jos sitä nyt ees sitten muistaisi keitellä. Ohje on Yrttitarhasta, luonnonmukaista kasvinsuojelua käsittelevältä sivulta.

Nokkoskeite "valmistetaan lisäämällä tuoreita nokkosia täynnä olevaan astiaan haaleaa vettä ja antamalla kasvien liota astiassa korkeintaan neljän vuorokauden ajan välillä sekoittaen. Tämän jälkeen nokkoset sihdataan pois ja liuos laimennetaan 1: 1 - 10. Joidenkin ohjeiden mukaan vain vuorokauden seissyt nokkosvesi, jota ei laimenneta lainkaan, on kaikkein tehokkainta."

Nokkosvettä voi siis tehdä varmaan suoraan palstalla, keräämällä nokkosia ämpäriin ja täyttämällä ämpärit vedellä. Olen tosin muistaakseni nähnyt sellaisenkin ohjeen, jossa nokkosille kaadetaan kiehuvaa vettä. Noh, tänä vuonna en rupea tätä torjuntakeinoa kuitenkaan kokeilemaan.

Punajuuririvi kitkettynä

Toinen viljelyongelma, joka kaipaa selvittelyä, koskee ryvässipulia. Ne ovat nimittäin todella pieniä, sormenpään kokoisia korkeintaan, ja suurin osa niiden varsista on nuupallaan ja/tai kuivuneita. Oheisessa kuvassa etualalla repsahtaneita retiisejä, sitten rivi sipulia, josta näkee kuinka kepasipuli sinnittelee ja ryvässipuli taas ei. Keskellä kuvaa on siistiksi kitketty punajuuripenkki, avomaankurkkua ja salkoja pitkin kiipeileviä blauhilde-papuja.

Naapuripalstalla vakoilin, että ryvässipulit oli istutettu syvemmälle maahan tai sitten mullattu. Multasin ne nyt itse, eli raaputtelin rautaharavalla väleistä multaa niiden päälle, mutta en tiedä auttaako se.

Netistä ei löytynyt vastausta. Nicehousen puutarhasivulla todetaan, että "sato on valmista korjattavaksi, kun naatit ovat taipuneet maata vasten". Onkohan sitten niin, että ne naatit oikeasti vaan nuupahtavat ja sillä siisti? Punasipulien kanssa on muuten myös ongelma: osa kukkii. Katkaisin muutamasta kukkavarren nähdäkseni onko sillä mitään vaikutusta. Kukkiminen käsittääkseni kuluttaa kasvin energiaa, eikä se sitten jaksa kasvatella sipulia.

Härkäpapu kukkii

Sitten vielä pienet härkäpapupohdinnat päälle. Härkäpapu on jo ehtinyt tehdä jonkun verran papuja, mutta en ole korjannut niitä vielä yhtään. Monivaiheinen tiedonhaku netistä ohjeistaa, että nuoria palkoja voi syödä keitettynä sellaisenaan, vihreänä, vähän vanhempina palot voi kerätä ja silpoa ja lisäksi pavut kannattaa jättää varteen tuleentumaan ja kerätä vasta kun palot ovat kuivia ja mustia. Sen jälkeen pavut voi säilyttää kuivana purkissa. Härkäpapuja minulla on vain rivin verran, voi olla että niistä ei riitä säilöttäväksi asti. Toisaalta blauhildet kasvavat innolla, joskaan eivät vielä kuki, ja jos sato on suuri, niin jotain papuja sentään saisi säilöön.

Teinpä muuten kiintoisan havainnon. Aiemmin kerroin palstasta, joka on ollut pitkään viljelyssä, mutta josta nyt on osa viljelemättömänä. Valvatin sijaan palstalla kasvaa lähinnä peltohatikkaa.

Nyt kävin vakoilemassa toisella palstalla rikkaruohotilannetta. Kyseessä on itseasiassa palsta, joka on ihan omani vieressä. Palsta ei ole ainakaan kahteen vuoteen ollut viljelyssä, eli sinä aikana, kun olen omaa palstaani pitänyt. Nyt keväällä sille ilmestyi kuopsuttelija, joka teki ahkeran valvatti-juolavehnäsouvin, mutta jota ei myöhemmin kesällä ole enää näkynyt. Palsta on siis rikkaruohon vallassa, tosin siellä täällä näkyy hernettä ja pitkiä retiisinkukkia.

Tuolla palstalla kuitenkin näkyvin rikkaruoho on hiirenvirna, joka kasvaa valtavina sinikukkaisina pehkoina, suurempana kuin koskaan olen missään nähnyt. Muualla hiirenvirna ei ole kovinkaan näkyvä rikkakasvi, valvatit, juolavehnät ja hatikat peittoavat sen mennen tullen.

Unikko kukkii minun palstallani, ja kehäkukkakin. Syötävien kesäkukkien penkissä kukkii ruiskukka, mutta en taida raskia syödä sitä. Kuitupellava kukkii salaa; en ole ehtinyt vielä näkemään yhtä ainutta pellavankukkaa, vaikka nuppuja on, helpeitä on ja maassa on sinisiä terälehtiä.

Olin viikon verran poissa ja pelkäsin, että palsta olisi vallan röyhähtänyt rikkaruohokasvuun sinä aikana. Näytti kuitenkin siltä, että ystävälliset kitkijätontut (=Anne sivupersoonineen) ovat käyneet kitkemässä porkkana-salaattipenkin poissaollessani.

Reissun päälle olen käynyt palstalla kahdesti, ensimmäisellä kerralla kitkin avomaankurkkupenkin ja punajuuripenkin, jälkimmäistä myös harvensin. En tosin tiedä, mikä olisi oikea harvennusväli, ehkä pitää harventaa vielä toistamiseen. Toisella kerralla menin palstalle varsin myöhään illalla, joten sain kitkettyä vain mangoldipenkin ja rapattua terällisellä haralla penkkien välejä. Sekin tuotti kuitenkin kolme ämpärillistä rikkaruohoa tunkioon vietäväksi.

Tunkiolta löysin myös jonkun pois kitkemiä ruiskaunokkeja, sinisiä ja vaaleanpunaisia. En tajua, miksi ne on kitketty pois, vartavasten viljellyiltä nimittäin näyttivät. Nuput aukeavat terhakkaasti maljakossa.

Ensimmäisellä palstakerralla reissun jälkeen keräsin myös satoa: salaattia, viininlehtisuolaheinää ja mangoldia. Siitä sitten on tullut kokkailtua jo pariin kertaan. Pistänpä reseptit muistiin. Harmi, ettei kokkauksista ole tullut otettua kuvaa.

Palsta paneer

(Ei "palak" paneer, sillä kuten kaikki hindintaitoiset tietävät, palak tarkoittaa pinaattia, ja reseptissä käytetään pinaatin sijaan mangoldia.)

palstalta:
litra mangoldin lehtiä
sipulia (viimevuotisia)

kaupasta:
ricottajuustoa
200 g tölkki tomaattimurskaa
pätkä tuoretta inkivääriä
puolikas valkosipulia
yksi punainen chili

kaapista:
voita
garam masalaa
jeeraa
suolaa
paprikajauhetta
curryä
korianterin lehtiä
jauhettua korianteria
no mitä mausteita ny löytyy

Pilkotaan mangoldinlehdet suikaleiksi ja sipuli palasiksi. Paistetaan mausteita voissa uuninkestävän teräskattilan pohjalla. Kuullotetaan sipuli. Lisätään mangoldinlehdet, tomaattimurska ja mausteet (inkivääri, chili ja valkosipuli pieneksi silputtuna). Pannaan peitettynä 175-asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi. Lisätään juusto, sekoitetaan ja laitetaan vielä n. puoleksi tunniksi uuniin.

Kesäkurpitsachutney

palstalta:
puolikas kesäkurpitsaa
sipulia (viimevuotisia)

kaapista:
mangochutneytä
voita
garam masalaa
jeeraa
suolaa
paprikajauhetta
curryä
korianterin lehtiä
jauhettua korianteria
no mitä mausteita ny löytyy, emmuista

Pilkotaan sipuli ja kesäkurpitsa. Paistetaan mausteita pannulla voissa, lisätään sipuli ja kesäkurpitsa, paistetaan niitäkin, kunnes sipuli on kuullottunut. Lisätään chutney. A vot.

Ylläolevista syntyi intialaishenkinen ateria, kun lisäkkeenä oli basmatiriisiä.

Eilen taas tehtiin suomalaishenkistä lihapataa.

Suomalaishenkinen lihapata

palstalta:
litra mangoldinlehtiä
sipulia (viimevuotisia, pieniä)
puolikas kesäkurpitsaa
violetteja retiisejä
valkoisia retiisejä
keltaisia retiisejä

kaupasta:
porkkanaa (myöhemmin kesällä voi ottaa myös palstalta)
vihreä omena
0,5 l siideriä
n. 300 g naudan osso bucoa, jossa isosti luuydintä

kaapista:
voita
suolaa
pippuria
no jottain yrttimausteita, oisko ollu kirveliä ja timjamia

Pilkotaan vihannekset ja omena, laitetaan ne uunivuokaan. Ripotellaan päälle mausteet. Lohkaistaan päälle muutama ruokalusikallinen voita. Lätkäistään päällimmäiseksi osso bucon köntsä, johon ripotellaan suolaa ja pippuria. Kaadetaan siideri vuokaan. Peitetään foliolla. Laitetaan 175 C-asteiseen uuniin n. 2,5 tunniksi. Pilkotaan osso buco, sekoitetaan joukkoon ja annetaan olla uunissa ilman foliota n. puoli tuntia.

Aterialle lisäkkeeksi kuuluu itseoikeutettuna palstan salaatti, jonka ainesluettelo on aiemmassa merkinnässä. Tosin aiempaan reseptiin pitää lisätä vielä viinisuolaheinä, joka on jo kasvanut syömäkelpoiseksi.

Vielä yks resepti, vaikka en itse voikaan tämän ainesten kasvattamisesta kunniaa ottaa.

Mesiangervolikööri

75 cl viinaa
0,5 l mesiangervonkukkia, kerätty palstan ojanpientareelta (osa kukassa, osa nupulla)
rkl hunajaa (vois olla enemmänkin)
1 dl sokeria
2 kanelitankoa

Pannaan mesiangervonkukat laakeaan astiaan, kaadetaan viina, sokeri ja hunaja päälle. Annetaan ässehtyä jääkaapissa (vois ässeyttää varmaan myös huoneenlämmössä, mut mulla oli ny jääkaapissa) viikon verran. Siivilöidään ja pullotetaan. Toiseen pulloon sujautetaan kaksi kanelitankoa, että parin kuukauden päästä voi sitte maistaa, että onko likööreillä eroa.

Kävin sitte palstalla tänäänkin. Kiskoin perunapenkistä isot rikkaruohot, eli valvatit, hatikat, peltokierrot, peltosauniot, savikat. Aluksi mietin, että onkohan perunapenkkien kitkeminen turhaa, ja että haluanko kitkeä pottupenkinkin vain jonkinlaisen kitkentäestetiikan säilyttämisen vuoksi, mutta kun olin nyhtänyt kaksi ja puoli ämpärillistä (=45 litraa) rikkaruohoja ja huomannut, miten syvälle niiden juuret ulottuvat, niin kitkentä alkoikin tuntua ihan fiksulta.

Pottupenkkini ovat kuitenkin liian kapeat. Joissain kohdin potunalkuja paljastui kun nyhdin isompia rikkaruohoja juurineen. Olisi ollut hyvä varmaan haravoida multaa vähän penkkien päälle, mutta en tällä kertaa jaksanut. Toivottavasti potut eivät nyt viherry.

Ai niin: toissapäivänä nyhdin yhden perunantaimen maasta ja toivoin saavani salaatin ja vihannesvuoan seuraksi myös omia uusia pottuja. Maasta ei löytynyt kuin itupottu ja pari sormenpään kokoista möllyä. Istutin taimen hätäisesti uudestaan. Se oli juurtunut, ja nuppujakin siinä oli. Huuh!

Lisäksi kitkin kehäkukka-vuonankaalipenkin ja palsternakka-silkkikukkapenkin. Vuonankaali ei sitten vissiin ole itänyt: kitkin siitä pois vain tunnistamani rikkakasvit, eikä jäljelle jäänyt mitään. Palsternakka-silkkikukkapenkissäkin on aika harvanlaista, ehkä neljä tai viisi silkkikukkaa ja palsternakka siellä ja täällä.

Harasin punajuuripenkin, porkkana-salaattipenkin, viininlehtisuolaheinä-retiisipenkin ja porkkana-pinaattipenkin. Maa on todella tiukaksi jankkiintunutta. En tiedä, miten sen saisi pysymään kuohkeana: harauksen jälkeenkin jäljellä on lähinnä kokkareita. Pitäisikö ostaa säkkikaupalla turvetta ja levittää se ympäriinsä ennen kuin kylvää mitään? Vai harata päntiönään?

Kävin myös naapuripalstalla vähän kuikuilemassa ja vaihtamassa kuulumisia.

Herneet kukkivat!

Kävin palstalla sekä eilen että toissapäivänä. Toissapäivänä pistäydyin siellä vain hakemassa ruokaa, ja ensimmäistä kertaa tälle vuodelle palstan antimista sai melkein kokonaisen aterian. Jaan siis reseptin.

Palstan uunivihannesvuoka

Hae palstalta:
2 pientä kesäkurpitsaa
nippu keltaisia retiisejä
nippu valkoisia retiisejä
nippu sipulinvarsia
n. 1,5 l mangoldin lehtiä

Osta kaupasta tai ota kaapista:
1 prk yrttimaustettua Creme Bonjouria
5 valkosipulinkynttä
1 punasipuli (voi korvata myös palstan sipulilla, jos ne ovat kyllin suuria)

Pilko kaikki vihannekset. Laita muut vihannekset paitsi mangoldinlehdet uunivuokaan, kaada Creme Bonjour päälle. Anna hautua 175 C-asteisessa uunissa n. 30-45 minuuttia. Sekoita mangoldinlehdet joukkoon. Anna hautua vielä 15-45 minuuttia, eli kunnes retiisit tuntuvat pehmeiltä. Syö.

Sapuskasta saa myös mainion kasvispyttipannun pitämällä jämiä kaksi päivää jääkaapissa ja paistamalla ne pannulla voissa. Paprikajauhetta kannattaa lisätä tässä tapauksessa.

Palstasalaatti

Hae palstalta:
nippu flamboyant-retiisejä
nippu sipulinvarsia
jäävuorisalaattia
läikkäsalaattia
lehtisalaattia

Ota jääkaapista tai osta kaupasta:
tomaattia
balsamicoa
oliiviöljyä

Pilko ja huuhdo kasvikset. Ruiskauta öljyä ja etikkaa päälle. Syö.

Salaatin ja uunivuoan lisäkkeenä voi tarjota myös naudan sisäpaistipihvit. Aterian seuraksi sopii chileläinen shiraz- ja carmenére-rypäleistä valmistettu viini.

Fallinen flamboyant

Eilen sitten kitkin viimeisimpänä kylvetyn hernepenkin ja kepasipulipenkin ja laitoin ensimainitulle hernekepit. Lisäksi kitkin kepasipuli-ryvässipuli-penkin. Harmi kyllä, useampi ryvässipuli oli joko kuivunut kuoliaaksi tai mädäntynyt. Ovatkohan ne jotenkin herkempiä kuin kepasipuli? Kepasipulit nimittäin kasvavat ihan tyytyväisinä.

Leppäkerttuja käy kateeksi

Yleisilme palstalla oli kuitenkin varsin röyhähtänyt. Viikossa rikkakasvit olivat ehtineet valloittaa monta penkkiä. Krassi kukkii pontevasti, ja samoin kukkii peltohatikka… Myös härkäpavut ovat alkaneet kukkia. Tomaatissa näkyy jo pieniä tomaatinalkuja, ja kesäkurpitsat kukkivat sen verran, että lähiviikkoina kesäkurpitsa taitaa kuulua melkein joka aterialle. Sama pätee retiisiin. Mangoldi on kasvanut mahtavasti, sitäkin pitänee syödä jatkuvasti.

Ilokseni pinaatti-porkkanapenkkiin oli ilmestynyt lisää pinaatin sirkkalehtiä.

Porno muuten näyttää hiipivän tähänkin blogiin. Katso kuumat kesäkuvat!

Kaksi viikkoa edellisestä päivityksestä - ja viikko palstalla käymisestä. En viime viikolla palstailujen jälkeen ehtinyt raportoida tekemisiä, sillä seuraavana aamuna lähdin Helsinkiin Finnconiin.

Mutta viikko sitten tein blauhildeille papusalot, kävin katkomassa pihlajan-, pajun- ja tuomenvesoja itseäni korkeammiksi papusaloiksi. En tiedä riittävätkö ne edes, blauhildet voivat kasvaa kolme metriäkin korkeiksi, ja saloillani ei ole niin paljoa mittaa. Pavut alkoivat kietoutua salkojen ympärille varsin hanakasti: puuhailin salkojen pystyttämisen jälkeen hetken verran jotakin muuta, ja sittenpä olikin jo yksi pavunverso salkoa hipomassa.

Kitkin myös pinaatti-porkkanapenkin. Surullista kyllä, kokonaisesta rivillisestä lamopinaattia ehkä neljä tai viisi siementä on itänyt. Vain kaksi näyttäisi tekevän kunnolla satoa, muut olivat pelkillä sirkkalehdillä. Edellisinä vuosina olen kylvänyt pinaattia vähän miten sattuu, myöhässä ja jäljelle jääneisiin penkkeihin, jättänyt kitkemättä ja kaikkea, ja silti viime vuonnakin tuli varsin hyvä pinaattisato - vaikka viime vuosi oli kaikin puolin muuten huono. En kyllä tajua, miksi ne eivät nyt sitten ole itäneet ja viihtyneet. Pitäisikö pinaatinsiemet vain heittää johonkin joutopenkkiin ja sitten unohtaa sen sijaan, että niistä huolehtisi?

Samaisessa penkissä myös porkkana oli itänyt vain siellä täällä. Se oli kyllä viimeisiä penkkejä, jotka kylvin, mutta ensimmäisellä porkkanapenkkillä on siihen nähden vain puolentoista viikon etumatka. Kylvin sitten läikkäsalaatinsiementen loput pinaattiriville, siihen kohtaan, johon ei ollut itänyt mitään. Voihan tietty olla, että pinaatti vielä itää, mutta jotenkin en jaksa uskoa.

Tarkoitus olisi käydä palstalla vielä tänään, tai viimeistään huomenna. Jännä nähdä, miltä siellä näyttää taas viikon tauon jälkeen. Viime viikolla, myöskin viikon tauon jälkeen, rikkaruohot eivät olleet ehtineet vielä vallata penkkejä, mutta nyt niillä on ollut kaksi viikkoa aikaa kasvaa rauhassa edellisen täysimittaisen kitkennän jälkeen.

Ja joskohan sieltä saisi jo muutakin syötävää kuin pelkkiä retiisejä?

Kävin nyt kahtena päivänä peräkkäin palstalla, keskiviikkona ja torstaina. Keskiviikkona en ehtinyt juuri muuta kuin kastella hätäisesti ja kerätä nipun retiisejä illanistujaisissa syötäväksi.

Tänään sitten tuli tehtyä palstalla enemmän hommia, mikä oli vain sen ansiota, että Anne oli puolittamassa työtaakkaa. Anne oli käynyt palstalla vähän kitkemässä myös jonain aiempana päivänä, ja kitkenyt sipulipenkistä osan tilliniduista mennessään. Niiden menetystä hän sitten korvasi multaamalla pottuja, kantamalla sankokaupalla vettä ja kitkemällä sankokaupalla hatikkaa.

Sain Annelta pistolapion lainaan, ja sillä sitten multasimme potut - Anne tosin suurimman osan. Avasimme salaatti-porkkanapenkin harsopaketista - harson alla oli hurjat kasvannaiset valvattia, hatikkaa ja jotakin heinäkasvia, jonka veikkaan olevan nurmirölli. Kitkemisen kohteeksi päätyivät myös punajuuripenkki ja retiisi-viininlehtisuolaheinäpenkki.

Lopuksi vielä vedettiin harsot sivuun avomaankurkkupenkistäkin ja kitkettiin sekin penkki. Kylvin aikanaan kaksi siementä per istutuskuoppa, ja vaikutti siltä, että avomaankurkuista olivat itäneet joko molemmat tai ei kumpikaan. Penkin toisesta päästä siirsin muutamia taimia tyhjiksi jääneisiin kohtiin. Toivottavasti ne juurtuvat: jouduin repimään yhdessä kasvaneita juuria vähän väkivalloin erilleen.

Tällä hetkellä kaikki penkit ovat aika nätisti rikkaruohottomia. Penkkien välit ovat säilyneet siisteinä: nähtävästi terällisellä haralla rappaaminen riittää pitämään rikkaruohot ainakin hetken poissa.

Kitkentää kaipaavat lähinnä porkkana-pinaattipenkki ja pellava-unikkopenkki, mutta kummankaan kitkemisellä ei ole kiirettä. Edellisessä saavat porkkananidut kasvaa suuremmiksi, ennen kuin kannattaa ruveta kitkemään. Taitaa olla niin, että ennen Helsingin reissua ei tarvitse enää tehdä isompia kitkemisurakoita: vähän voi tehdä pienimuotoista nypintää, mutta haran kanssa tuskin kannattaa käydä minkään penkin kimppuun.

Lannoitin pottumaan pottulannoitteella, ja samaa laitoin porkkanoille, punajuurille ja retiiseille. Peruslannoitetta sitten kesäkurpitsantaimille ja sipuleille.

Viikko on ollut helteinen. Kävin torstaina kantamassa palstalle 12 ämpärillistä vettä, osapuilleen sata litraa. Samalla sain maistaa ensimmäiset retiisitkin. Tänään, viikon hellejakson jälkeen tuli ryöppy ukkossadetta ja sitten auringonpaiste taas jatkui. Retiisejä poimin tänään jo ison nipun, ehkä liiankin suuren: mahtaakohan osa jäädä syömättä.

Helleviikko on ryöpsäyttänyt kaiken hurjaan kasvuun, niin rikkaruohot kuin itse kylvämieni siementen idutkin. Kahden päivän aikana blauhilde-papujen sirkkalehtien välistä on pullahtanut uusia lehtiä, härkäpavut ovat kasvaneet pituutta, mangoldit erottaa jo rikkakasveista ja kesäkurpitsa puskee ensimmäisiä nuppuja. Koristekrassissakin on yksi nuppu aukeamaisillaan.

Ukkossateen ansiosta ei tänään tarvinnut huolehtia kastelusta, vaan keskityin siihen, mikä on väistämätöntä eli kitkemiseen. Kitkin hernepenkin ja laitoin penkkiin hernekepit, puolet vanhoja ja puolet naapuripalstan pientareelta haalittuja - naapuripalstalla oli nimittäin veistetty uudet kepit tuoreista pajunvitsoista, ja arvelin että pientareella horsmien seassa lojuvat joutavat minun herneitteni tueksi.

Kitkin myös mangoldi-mustajuuripenkin. Mustajuurista on itänyt harmittavan harva. Mangoldi sen sijaan näyttää kasvavan aika nopeasti, toivottavasti se myös maistuu hyvältä. Kitkemisen kohteeksi joutui myös retiisi-salaattipenkki sekä kehäkukan puoli kehäkukka-vuonankaalipenkistä. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, miltä vuonankaalin itu näyttää, joten se puoli saa olla kitkemättä kunnes siellä näkyy samanlaisia ituja tarpeeksi monta säännöllisessä rivissä. Jos niistä ikivanhoista siemenistä nyt mikään enää jaksaa itää.

Rappasin terällisellä haralla penkkien välejä, saa nähdä pysyisivätkö ne sillä tavoin siistimpinä. Aiempina vuosina en ole jaksanut penkkien välejä kitkeä, mutta teräharalla se oli suhteellisen helppoa. Jätin suurimman osan irti rapatuista rikkakasveista maahan lojumaan, sillä haluan nähdä, lähteekö niistä mikään uudestaan itämään, vai riittääkö se, että ne rappaa haralla irti. Juolavehnän ja valvatin juuret toki keräsin pois, niistä tiedän, että jokainen juurenpala kasvattaa kyllä tyytyväisenä lisää lehteä.

Käärin harsot pois papupenkkien ja retiisi-viininlehtisuolaheinäpenkin päältä, oli jännittävää nähdä mitä alta paljastuu. Kurkistin myös porkkana-salaattipenkin harson alle, mutta idut olivat siellä sen verran pieniä, että jätin harson paikoilleen.

Blauhilde-salkopapua

Blauhilde-salkopavuista kaikki ovat itäneet, ensimmäinen itu on keskisormen mittainen eli noin seitsensenttinen. Jännää nähdä, millä vauhdilla salkopapu kasvaa. Härkäpapuja kylvin kaksikymmentä, mutta vain 13 niistä oli itänyt, ja kaksi niistäkin vähän heiveröisesti. On siinä silti muutama tymäkkä kasvi.

Härkäpapu on itänyt

Kitkin kummankin papupenkin, onneksi ei kuitenkaan ollut paljoa kitkettävää. Lannoitin ja kastelin. Härkäpapupenkkiin oli yhteen kohtaan jäänyt pitkälti tyhjää, joten otin ja kaadoin pariin riviin punajuuren ituja. Punajuuren kylvöstä jääneet siemenet olivat nimittäin alkaneet itää muovirasiassa, enkä raskinut heittää niitä poiskaan. Enpä tosin tiedä, mitä niistä voi tulla.

Kitkin, lannoitin ja kastelin myös retiisi-viininlehtisuolaheinäpenkin. Kitkentä saattoi olla tyhmää, onnistuin kyllä nyppimään myös suolaheinänlehtiä valvattien, hatikan ja muiden pikku ystävien lisäksi.

Sittenpä kastelin koko palstan, eikä muuta. Anne oli tehnyt itselleen myös papupenkin, kuulemma haricot vert -tyyppisiä papuja.

Yleiskuva palstasta

Palstan päälle luin Karel Capekin kirjan Puutarhurin vuosi, joka tarttui mukaan kirjastosta. Capekhan on siis tunnetumpi scifikirjailijana kuin puutarhurina; häntä saamme kiittää sanan "robotti" keksimisestä, ja moni on varmaan lukenut koulussa hänen kirjansa Salamanterisota, joka tietääkseni kuului 80-luvulla moniin koulukirjastoihin.

Parisataasivuinen kirja on ilmestynyt vuonna 1929, ja vaikka se kuvaakin lähinnä kukkapuutarhurin intomielisyyttä, se kuitenkin tiivisti osuvasti myös palstaviljelijän vuotuiskierron mukaan vaihtuvia tuntoja.

Kepa- ja ryvässipulin varren väriero

Siteeraan Capekia: "[Y]hdessä elämäni monilukuisista vaiheista hallitsin myös muutamaa porkkana-, lehtikaali-, salaatti- ja kyssäkaalipenkkiä; syynä oli varmasti jonkinlainen romanttinen halu nauttia maanviljelyn illuusiosta. Aikanaan sitten kävi ilmi, että minun täytyi päivittäin rouskuttaa satakaksikymmentä retiisiä, koska kukaan muu koko talossa ei halunnut niitä enää syödä; seuraavalla viikolla hukuin lehtikaaliin, minkä jälkeen koittivat kyssäkaaliorgiat - ja ne olivat kaiken lisäksi puisevia. Joinakin viikkoina jouduin kolmesti päivässä pureskelemaan salaattia, jotta sitä ei olisi tarvinnut heittää menemään. En halua mitenkään pilata vihannustarhureiden iloa, mutta syökööt he itse omat tuotoksensa."

Niinpä niin, on sitä itsekin tullut tyrkytettyä ylikasvanutta salaattia kaikille, jotka suostuvat syömään, ja retiisiä varmaan tursuaa korvista, kunhan päästään kuukausi eteenpäin. Voikohan retiisiä edes säilöä mitenkään?