Valvatintarha

Lauantaina kävin palstalla pienellä, noin puolentoista tunnin kitkentäreissulla. Kitkin ns. kähäräendiivi-bataviansalaattipenkin, mutta kyllä se nyt pahasti siltä näyttää, ettei bataviansalaatista tullut mitään. Luin siemenpussista, että "itäminen estyy, jos lämpötila on +20". Ehkäpä sitten harson alla on lämpötila päässyt nousemaan liian korkeaksi. Harmi vain, että pussissa ei lue, ovatko siemenet pilalla, jos ne ovat päässeet ässehtymään liian lämpimässä maassa, vai onko toivoa, että bataviansalaatti vielä itäisi vaikkapa loppukesästä kun illat alkavat viiletä. Oli miten oli, kylvin loput japanilaisten maustevihannesten siemenet tyhjälle riville.

Keräsin kourauksellisen retiisejä illanistujaisissa syötäväksi, ja hyvin ne tekivätkin kauppansa. Flamboyant-retiisit ovat selvästi miedompia kuin pyöreät retiisit.

Pakastimessani on muuten vieläkin viime vuoden sadon jäänteitä, mm. litran verran papuja, puolisen litraa herneitä (jotka tosin saattavat olla jopa kahden vuoden takaa) ja pussillinen mangoldia. Marjoista nyt puhumattakaan: karviaisia ja punaherukoita on vielä litrakaupalla ja vadelmiakin puoli litraa. Kaikki pitää saada syötyä - on se nyt aika noloa, että palsta pukkaa uutta kun viimevuotiset ovat vielä syömättä.

Pinaatit sain syötyä, tai pikemminkin syötettyä pois, kun Ante teki niistä jonkinlaista jännää höystettä grilliruuan seuraksi - reseptiä ei ole, mutta äkkiseltään vaikutti siltä, että hän paistoi pakastetut pinaatit (olivat siis kokonaisia lehtiä) pannulla, lisäsi ainakin meiramia ja oreganoa ja vissiin sitruunaa. Aika yksinkertaista, mutta hyvää.

Lisäksi olen juonut viime aikoina aamuisin ns. viherpirtelöä, johon olen nakannut jugurttia, kourallisen mangoldinlehtiä ja niitä marjoja, jotka ovat pakastimesta sattuneet käteen. Lisäksi olen laittanut joukkoon auringonkukansiemeniä, jotka tekevät pirtelöstä aika tujakan. Konsepti vaikuttaa ihan toimivalta, varmaan pirtelöt ovat vielä parempia tuoreista kasviksista tehtyinä. Aiempina vuosina en ole yleensä saanut syötyä kaikkia palstalta kerättyjä vihanneksia ajoissa, vaan ne ovat aina ehtineet nahistua jääkaapissa. Pirtelömuodossa ne varmaan menevät nopeammin.

Kolmen palstakäynnin jälkeen saan vihdoin taas kirjoitettua tekemisiä ylös.

14.6.
Kävin Kärkkäisellä etsimässä Blauhilde-salkopapuja, mutta siemeniä ei löytynyt. Tyydyin siis kahteen erilaiseen pensaspapulajikkeeseen, eli mustavalkoiseen Yin-Yang-lajikkeeseen ja punapilkulliseen Bortollo-lajikkeeseen. Ostin myös violetin porkkanan siemeniä hetken mielijohteesta. Laitoin pavut likoamaan heti Kärkkäisen pihalla - ne ehtivät liota nelisen tuntia ennen kylvöä.

Nähtävästi lyhyt likoamisaika ei kuitenkaan estänyt tai viivyttänyt itämistä, sillä nyt, kahta viikkoa myöhemmin, pavut näyttävät itäneen.

Sittenpä kävin tekemässä palstalla kaksi penkkiä, joista toiseen kylvin mainitut pavut ja toiseen japanilaisia maustevihanneksia ja mainitut porkkanat. Kuulostaa helpolta. Ei ollut. Maustevihannes-porkkanapenkki oli siis kohdassa, joka oli viime vuonna ollut viljelyssä, mutta ei edellisinä vuosina. Talikon heiluttelu tuotti puolitoista ämpärillistä juuria. Papupenkki puolestaan oli paikassa, joka ei minun nähdäkseni ole ollut viljelyllä kertaakaan minun aikanani, tai siis että toisessa päässä kasvoi sipulia vuonna 2008 ja toisessa päässä perunaa vuonna 2007, enkä kumpaakana penkkiä saanut kunnolla kitketyksi. Jos oikein muistan, vuoden 2008 sipulisato oli hyvin heikko, ja sipulipenkki oli valvattien vallassa, ainakin blogimerkintöjen mukaan. Vuoden 2007 potuista on parasta olla puhumatta mitään. Oli miten oli, yksi penkki tuotti kolme kukkurallista juuriämpärillistä - ja ämpäriin oli tietysti noukittu lähinnä isoimmat möllykät, pienimpiä murusia en jaksanut ruveta nyppimään.

Toisin sanoen, palstan kolme vuotta viljellyltä osalta tulee puoli ämpärillistä juuria. Palstan viljelemättömältä osalta kolme ämpärillistä, siis kuusinkertainen määrä juuria. Kyllä siitä talikoinnista ja kitkennästä on siis jotain hyötyä ollut.

Levitin harsot molempien penkkien päälle - ostin harsoa Aleniuksen puutarhalta, jossa ne leikkasivat neljän metrin levyisen harson valmiiksi puolen metrin levyiseksi. Neljä metriä oli viiden metrin penkkiin liian lyhyt, joten laitoin papupenkkiin harson tasan keskelle ja porkkana-maustevihannespenkkiin toiseen päähän.

Näin pari viikkoa myöhemmin muuten on havaittavissa, että harson alla vihertää huomattavasti enemmän kuin harson ulkopuolella. Lisäksi harson ulkopuolella kasvaneita pavunlehtiä on joku syönyt.

Tein myös keskelle palstaa jääneelle pläntille pienen penkin chilintainta varten. Se on Astrachansky 147 -lajiketta, sain esikasvatetun taimen kaverilta. Rakensin taimelle pienen kasvihuoneen harsosta ja kepeistä. En koulinut taimea, eli sitä ei ollut totutettu ulkoilmaan istuttaessa.

Pari viikkoa myöhemmin totean, että chilitaimiparan kaikki alkuperäiset lehdet ovat pudonneet. Luulin sen jo kuolleen, mutta lähinnä maata olevista lehtihangoista puskee pientä uutta lehteä. Avasin kasvihuonetta vähäsen. Olen kuitenkin varsin pessimistinen taimen suhteen. Se taitaa olla mennyttä pienistä sinnikkäistä lehdistä huolimatta. En tiedä, säikähtikö se ulkoilmaa vai oliko pienkasvihuone väärä ratkaisu.

Lisäksi kylvin samaan pikkupenkkiin rucolaa hajakylvönä sekä Bortollo-papuja, jotka eivät mahtuneet samaan riviin muiden kanssa.

23.6.
Olin viikon verran reissussa ja reissun päällä ehdin nähdä palstapainajaisen, jossa mm. kesäkurpitsantaimeni olivat kaikki kuolleet, ja harsojen alla oli pelkkää mustaa lillua. Muutakin kamalaa unessa tapahtui palstalleni. Niinpä siis palstalle piti päästä heti kotia palattua siitäkin huolimatta, että reissuflunssa esti tekemästä palstalla mitään rasittavaa.

Onneksi palsta oli kaikkinensa kunnossa, mainittua chilintainta lukuunottamatta. Suurin osa kasveista oli ehtinyt itää poissaollessani.

Otin palstalla kuvia, mutta tällä hetkellä kuvat ovat käsittelemättömiä. Ja onpa muuten aivan helvetin vittumaista laittaa noita kuvia tänne blogiin: sain laitettua pari kuvaa edelliseen merkintään puolentoista tunnin tappelun jälkeen. Jos kuvien laitto on jatkossakin noin saatanan vaikeaa, niin jätän kuvat kokonaan laittamatta.

30.6.
Aloitin keräämällä harsot kesäkurpitsantaimien päältä, tai kunnon kasvejahan ne jo ovat. Kukkivatkin ja kaikki - kahdessa kasvissa oli kukannuput ja niiden tyvessä sormenmittaiset kesäkurpitsanalut. Viikon päästä voi päästä jo syömään kesäkurpitsaa. Lannoitin taimet. Luultavasti penkkiin pitää laittaa jotain katetta - viime vuonna käytin turvetta, mutta saisikohan sitä jostain tarpeeksi pienessä pussissa, ettei tarvitsisi ostaa yhtä isoa säkkiä kuin toissavuonna.

Samoin avasin härkäpapu-ruusupapupaketin sekä kähäräendiivi-bataviansalaattipaketin ja raitajuuri-punajuuri-paketin. Alkujaan tarkoitukseni oli kitkeä ensisijaisesti salaattipenkki, jonka kylvin jo kuukausi sitten, mutta en sitten tehnytkään sitä. Nähdäkseni kähäräendiivi on kasvanut oikein kivasti, mutta bataviansalaatista ei näkynyt merkkiäkään. En tiedä, onko se itänyt ollenkaan, vai itääkö se hitaasti. Toden sanoakseni pidän myös mahdollisena, että olen merkinnyt viljelykarttaani bataviansalaatin ja kähäräendiivin väärin päin: mielestäni kasvi näyttää salaatilta. Toisaalta kylvämäni bataviansalaatin pitäisi olla punainen, ja noissa kasveissa ei ole häivähdystäkään punaista. Oli miten oli, päätin jättää salaattipenkin kasvamaan siltä varalta, että toisesta rivistä kasvaisi vielä jotain minun kylvämäänikin eikä pelkkää hatikkaa.

Kitkin härkäpapu-ruusupapupenkin. Siitä oli helppo aloittaa: pavuntaimia ei ainakaan erehdy luulemaan rikkaruohoiksi. Lannoitin. Kitkin myös raitajuuri-punajuuripenkin ja lannoitin senkin. Taimet näyttivät kastelun jälkeen aika surullisilta, makasivat maata pitkin miten sattuu. Toivottavasti ne jaksavat juurtua uudelleen. Minulla on hämärä muistikuva, että ne saattoivat viime vuonnakin näyttää kitkemisen jälkeen yhtä surkeilta, mutta en saanut muistikuvalle vahvistusta. Ainakaan en ole viime vuonna kirjoittanut niiden surkeudesta mitään.

Kastelin suurimman osan penkeistä, mikä osoittautui turhaksi, sillä ainakin keskustassa oli illalla ukkossade. Toivottavasti se on kastellut myös minun palstani.

Muuten, olisi varmaan aika kokeilla sitä nokkoslientä, jonka reseptin viime vuonna talletin blogiin. Eli nokkosia ämpäri täyteen ja vettä päälle, yön yli liotus ja sitten kastelu. Lantut ovat nimittäin itäneet ja heti niitä on kirppa nakertamassa. Myös japanilaiset maustevihannekset ovat itäneet, mutta harson ulkopuolelle jääneet taimet on syöty olemattomiin. Ja retiisinlehdetkin ovat tietysti reikäisiä.

Olen taas ehtinyt käydä kolmesti palstalla sitten viime kirjoittaman.

6.6.
Kävin ostamassa kolme kappaletta kesäkurpitsan taimia Aleniuksen puutarhasta sekä yhden jättikurpitsan taimen. Tein niille noin puolitoista metriä leveän penkin ja levitin sille viimevuotiset turpeenjämät, joita oli ehkä hieman liian vähän. Penkin reunoille kylvin kuukausimansikkaa. En ole kokeillut sitä ennen. Se on monivuotinen, joten jos se itää, pitänee nostaa se lapiolla sitten penkan sivuun syksyllä. Peitin taimet harsolla, sillä puutarhan myyjä varoitteli halloista.

Kylvin myös penkillisen salaattia, eli rivin Baby Leaf -salaatinsiemensekoitusta ja toisen rivin jäävuorisalaattia. Toiseen penkkiin kylvin lamopinaattia ja tilliä. Lamopinaatin siemenet ehtivät liota nelisen tuntia, eivät siis vuorokautta. Peitin pinaatti-tillipenkin viimeisellä harsonpätkällä, joka ei aivan riittänyt peittämään penkkiä. Tuleepa siis testattua sekin, itävätkö pinaatti ja tilli nopeammin harson alla vai ilman harsoa.

9.6.
Kävin tekemässä kaksi viimeistä penkkiä palstan sille puolikkaalle, joka on ollut koko ajan viljelyssä. Toiseen penkkiin kylvin hernettä ja pyöreää retiisiä, toiseen lanttua ja kyssäkaalia. Jälkimmäiset ovat lähinnä testi: molemmat muistaakseni kannattaisi esikasvattaa, mutta turveruukussa esikasvattamani kyssäkaaliviljelmä epäonnistui. Talikkoa tuli kuitenkin heilutettua vallan rivakasti, sillä hyttysten määrä oli suunnaton. Alun perin aikomuksena oli olla palstalla pitempään ja tehdä kukkapenkkikin, mutta hyttysten takia palstalla ei yksinkertaisesti pystynyt olemaan.

13.6.
Menin palstalle tarkoituksenani tehdä kaksi penkkiä kesäkukille, mutta teinkin vain yhden. Senkin tekemiseen meni parisen tuntia - josta ajasta tosin osa kului palstanaapurin kanssa juoruiluun, pallohallin vessassa käymiseen ja jäätelönsyöntiin. Mutta aika kului kyllä myös juurien kanssa tappelemiseen: yhdestä viiden metrin penkistä tuli puolisentoista ämpärillistä juuria. Siis kolminkertainen määrä verrattuna siihen, paljonko palstan pitempään viljelyllä olleelta puolelta tulee. Tosin on tässä kesäkin ehtinyt edetä sen verran, että toki valvatit, juolavehnät ja muut rikkakasvit ovat ehtineet kasvattaa jo uuttakin juurta.

Kylvin sille yhteen ainoaan penkkiin kaksi riviä. Toiseen riviin puolet hunajakukkaa ja puolet silkkikukkaa, toiseen puolet kurkkuyrttiä ja puolet kamomillaa. Kaikkien näiden vuosien jälkeen silkkikukan siemenet loppuivat. Olen saanut pussin muistaakseni Avotakan tms. lehden kaupanpäällisenä vuonna 2007. Toivottavasti itävät vielä. Myös kamomilla jännittää: viime vuonna laitoin kamomillaa pienen penkin, mutta se ei itänyt yhtään mihinkään suuntaan. Nyt laitoin kaikki jäljellä olevat siemenet vakoon.

Lisäksi harasin sipulipenkit, sillä maa pienten sipulien ympärillä näytti kovin jankkiintuneelta.

Olen tällä viikolla lähdössä taas viikoksi reissuun, pois palstan ääreltä. Toivottavasti sataa jonkun verran. Huomenna ajattelin käydä tekemässä toisenkin kukkapenkin ja kylvää vielä vähäisesti liotettuja Blauhilde-papuja, jos vain suinkin löydän siemeniä vielä.

Useamman sateisen päivän jälkeen pääsin vihdoin palstalle: joka vuosi päätän aloittaa palstailun ajoissa, mutta aina tulee jotain viivästyksiä - sadetta, sairautta tai muuta ikävää. Tänä vuonna olisi ollut hyvät mahdollisuudet laittaa palsta kuntoon hyvissä ajoin, kiitos toukokuisen hellejakson, mutta pyörävarkaus esti suunnitelmani. Noh, jospa nyt kuitenkin ensi viikon aikana saisi kaikki kylvöt ja istutukset tehtyä.

Laitoin herättyäni (noin kahdelta iltapäivällä) ruusupavut ja härkäpavut sekä kultajuuren siemenet likoamaan. Palstalle pääsin joskus puoli viiden tietämissä. Tein leveähkön avomaankurkkupenkin ja kylvin viimeiset avomaankurkunsiemenet pussista, joka on kai ostettu 2008. Kylvin taas pari siementä per kylvöreikä siltä varalta, etteivät kaikki idäkään. Laitoin myös uutta siementä.

Avomaankurkkupenkin viereen kylvin kultajuurta kaksi riviä samaan penkkiin. Pussillisesta tuli siis kymmenisen metriä. Palstan toiselle puolen, sipulien viereen laitoin härkäpapua ja ruusupapua - siemeniä oli juuri sen verran, että sain noin kolmen metrin penkin härkäpavuille (laitoin kaksi riviä) ja naftisti parin metrin penkin ruusupavuille (yksi rivi). Toivottavasti noin neljän tunnin liotusaika riittää kuitenkin - papuja kai olisi hyvä liottaa yön yli. Tämänvuotiset härkäpavut ovat punasiemenistä sorttia; en hoksannut sitä siemeniä ostaessa. Samapa tuo, vaikkakin olin aika tyytyväinen viime vuotiseen lajikkeeseen. Löysin tuulitakkini taskusta kolme viimevuotista härkäpapua, jotka ovat kuivuneet taskussani talven yli. Kylvin nekin, liottamattomina tosin, lähinnä uteliaisuudesta. Saapa nähdä, itävätkö ne.

Härkäpavuista muuten: tehdessäni kultajuuripenkkiä maasta nousi isoja oksanpätkiä, jotka nähdäkseni olivat viimevuotiset härkäpavunvarret, sillä ne olivat siinä, missä oli härkäpapupenkki viime vuonna. Vein isoimmat pätkät kompostiin, mutta jätin pienempiä pätkiä maahan. En tiedä, miten ne vaikuttavat viljavuuteen, mutta eivät varmaan ainakaan haitallisesti.

Ja nyt kun pääsin talikoinnista kirjoittamaan, kirjoitanpa muistiin senkin, että härkäpapupenkkiä tehdessä maasta nousi isoja määriä vieraita, helposti napsahtavia, valkoisia juuria. Minusta ne eivät olleet valvatinjuuria - ne katkesivat eri tavalla eivätkä olleet samanmallisia. Luulen, että ne olivat peltomintun juuria, sillä suunnilleen niille main annoin viime vuonna kasvaa ison puskan peltominttua. Jos samaan paikkaan kasvaa jälleen peltominttua, kasvimääritykseni varmistunee. Pyrin kuitenkin noukkimaan mahdollisimman suuren osan niistä juurista, huolimatta siitä vaarasta, että kasvimääritys jää ikuiseksi arvoitukseksi.

Lopuksi, siinä vaiheessa kun kello oli jo kahdeksan ja alkoi paleltaa, kylvin rivin mangoldia ja toisen pillisipulia samaan penkkiin. Pillisipulia en ole aiemmin kokeillut, mutta aiemmat yritykseni kasvattaa sipulia siemenestä istukassipulin sijaan ovat epäonnistuneet. Vuonna 2008 (joka tosin oli muutenkin tosi huono palstavuosi) yritin kasvatella sekä kiinalaista ruohosipulia että hillosipulia. Kiinalainen ruohosipuli ei itänyt lainkaan, hillosipulit itivät kyllä, mutta mitään sipulia niistä ei tullut. Tavallista ruohosipulia olen laittanut kahdesti aiemmin, mutta sen kasvu on ollut vähäisenlaista. Ruohosipulihan on monivuotinen, ja se kasvaisi paremmin kunnon pehkona samalla paikalla.

Mangoldin siemenet näyttävät samalta kuin punajuuren siemenet, mikä kertoo sukulaisuudesta. Mangoldin siemeniä ei kuitenkaan siemenpussissa kehotettu liottamaan. Muutenkin siementen liotus on nyt saanut pääni sekaisin: alunperin tarkoitukseni oli laittaa samaan penkkiin mangoldia ja lamopinaattia, mutta sitten lamopinaattipussissa lukikin, että siemeniä pitää liottaa vuorokauden verran ennen kylvöä. Aiempina vuosina en ole liottanut niitä, ja itäminen on kestänyt kauan. Tilastojeni mukaan on kylvöstä ensimmäisten taimien ilmestymiseen on mennyt kolmisen viikkoa. Ajattelin, että jospa liottaminen sitten nopeuttaisi itämistä, ja jätin pinaatit kylvämättä.

Olen tälle vuodelle ehtinyt käydä palstalla jo kolmesti, mutta en ole vain jaksanut kirjata tekemisiä blogiin. En tiedä, mistä moinen nihkeys johtuu - ehkä siitä, että palstailu on aika toisteista, ja huomioita on aika raskasta kirjoittaa sellaiseen muotoon, jota olisi muidenkin mukava lukea. Lisäksi kuvien käsittely blogia varten on jotensakin tympeää. Kuvia palstalta on hyvän verran, mutta en ole vain jaksanut järjestellä niitä, ja nyttemmin viime vuotiset kuvat alkavat olla jo ajasta jälkeen jääneitä. Oli miten oli, jatkan juttujen kirjaamista blogiin, mutta ehkäpä harvemmin ja vähemmän pikkutarkalla otteella.

Ensimmäistä kertaa kävin palstalla jo sunnuntaina 23.6. Annen kanssa: Anne antoi kyydin talikoille ja muille, ja lisäksi rullailimme parissa puutarhaliikkeessä. Tuolloin en kuitenkaan tehnyt palstalla mitään. Anne sen sijaan talikoi pottupenkillisen verran maata; hän laittanee pari penkkiä pottua ja sipulia viime vuoden tapaan palstani reunalle.

30.5. kävin istuttamassa kaksi riviä perunaa, Timoa. Nyt se on EU-sertifioitua, tarkastettua siemenperunaa. Viime vuoden pottusadolle kävi huonosti. Siihen iski kuin iskikin rutto. En tiedä, oliko rutto sertifioimattomissa siemenpotuissani vai maassa, mutta huonosti niille kävi kuitenkin. Ne potut, joita ei rutto syönyt, kasvattivat taas Ctulhu-viikset kellarissa talven aikana. Niinpä tänä vuonna päätin laittaa pottua vain kaksi riviä eli sen verran, mitä kesän aikana arvelen perunaa syöväni. Pottujen kanssa samaan aikaan kylvin viiden metrin rivin Batavia-salaattia ja kähäräendiiviä. Molemmat ovat uusia tuttavuuksia. Pitänee joka tapauksessa kylvää myös ns. perinteistä lehtisalaattia ja jäävuorisalaattia siltä varalta, että noista ei tulekaan mitään.

1.6. talikoinkin sitten peräti viisi viiden metrin riviä. Kylvin rivin raidallista punajuurta ja tavallista punajuurta; en ollut liottanut siemeniä, kuten viime vuonna - sellaista ohjetta ei siemenpusseissa annettu, joten en muistanut tehdä sitä. Sen sijaan kultajuuren siemenpussissa liotusohje oli, ja päätin liottaa siemenet ja kylvää niitä vasta myöhemmin. Sekä raitapunajuuri että kultajuuri ovat uusia kokeiluja.

Toiseen riviin laitoin tavallista porkkanaa ja pyöreää porkkanaa - jälkimmäinen on taas uusi kokeilu. Hernerivinkin kylvin. Sama hernepussi on käytössä kolmatta vuotta, joten kylvin varmuuden vuoksi kaksi siementä per istutuskuoppa; siementen itävyys on varmaan laskenut melko lailla. Muistaakseni viime vuonnakin joku siemen jäi itämättä. Herneitten kanssa samaan penkkiin laitoin pyöreää retiisiä, sillä retiisisato kuitenkin kypsyy paljon ennen hernesatoa. Ja jos sattuu käymään niin, että retiisit venähtävät taas kukkavarteen asti, niin herneethän voivat ottaa niistä sitten tukea.

Perunoiden viereen tein sipulipenkin, johon laitoin punasipulia ja kepasipulia. Tilliä en sen sijaan laittanut niiden väliin, kuten kahtena aiempana vuonna: en huomannut tillin ja sipulin rinnakkaiskasvatuksen tuoneen mitään eroa sipulien makuun. Kasvatan siis tilliä jossain muussa penkissä tällä kertaa. Toisenkin sipulipenkin laitoin. Siihen tuli vajaa rivi hopeasipulia (olin siis ostanut puna-kepa-hopeasipulisekoituspussin) ja toisesta sipulipenkistä yli jääneet puna- ja kepasipulit. Niiden rinnalle laitoin puoli riviä valkosipulia. Ostin valkosipulit kylmäkäsiteltyinä puutarhaliikkeestä. Harmittaa vähän: ne olivat suht kalliita verrattuna siihen, että olisi ostanut vain valkosipulia ruokakaupasta ja pitänyt niitä jääkaapissa. Tämä on toinen kerta kun kokeilen valkosipulia, eka kokeilu oli vuonna 2007, mutta muistaakseni niistä ei oikein tullut mitään. Saapa nähdä, tuleeko tänäkään vuonna. Valkosipulia riitti tosiaan vain puoleen riviin (yksi kolmesta sipulista oli mennyt huonoksi sisältä), joten laitoin sitten flamboyant-retiisiä loppuriville.

Tänä vuonna Annen lisäksi palstaani tulee jakamaan myös Mau.

Jestas, onpa pitkä päivitystauko.

Nyt alkaa olla se aika vuodesta palstalla, kun siellä ei enää käydä muuten kuin satoa korjaamassa. Elokuun puolivälin jälkeen en ole tainnut kitkeä siellä kertaakaan. Silti olisi kyllä voinut vähän useammin päivitellä, että mitä siellä nyt onkaan tullut tehtyä.

Tänään sitten kävin ihan vain sadonkorjuussa. Korjasin kaikki sipulit, niitä tuli muovikassillinen. Salottisipulit ovat jääneet naurettavan pieniksi, sormenpään kokoisiksi, tai sitten mädäntyneet kokonaan. Punasipuleista taas moni ehti kukkia, ja kun en kaikista katkaissut kukkavartta, niin kukkineet sipulit olivat pieniä ja laihoja. Nähtävästi kukkavarren katkaisu kuitenkin oli pullistanut niitä sipuleita, jotka ehtivät työntää kukkavarren. Nyt sipuleita on sitten laatikollinen keittiön nurkassa kuivamassa. Silmämääräisesti sipuleita tuli saman verran kuin viime vuonnakin, mutta oiskohan muutama noista ees viimevuotisia isompia…

Herneitä tulee ihan tolkuttomasti. Edelleen. Nyt syyskuussa olen käynyt palstalla noin kerran viikossa satoa korjailemassa, ja joka kerta ollut varma, että nyt tuli viimeinen satsi herneitä. Ehkä tänään sitten tuli, sillä korjasin kaikki vähänkin palkoa muistuttavat pois: ne voi paistaa voissa ja syödä sellaisenaan. Lisäksi loppuviikoksi luvattiin pakkasia, en ole varma, miten herneet reagoivat siihen.

Myös avomaankurkkua pukkaa koko ajan. Ihan elokuun lopussa tuli muutama jättikurkku, kun olin melkein kaksi viikkoa palstalta poissa, ja ne valvomattomina ehtivät kasvaa holtittomasti. Niistä tiedän, että pienikin pakkanen tappaa kasvin ja pilaa kurkut. Olen niistä tehnyt neljä purkkia säilykekurkkuja, saa nähdä miten ensimmäinen säilöntäyritykseni onnistuu. Jättikurkut ovat vieläkin jääkaapissa, tarkoitus olisi kokeilla myös kotitekoisen kurkkusalaatin valmistamista.

Ja papuja. Blauhildet ovat kasvaneet valtaviksi ja kaataneet tukipuunsa. Nyt ne kaartuvat sievästi avomaankurkkupenkin ylle. Kolme kertaa olen sieltä nyt satoa kerännyt, ja lisää näyttää tulevan. En tiedä senkään pakkasenkestävyyttä, tuskin se kovin hyvä on. Joka tapauksessa pavut pekonin kanssa paistettuna ovat loistava keksintö. Varsinkin, jos on laittaa vähän lampaankääpää ja haperoita sekaan.

Härkäpapuihin en ole vielä koskenut. Niiden suhteen olen vähän neuvoton. Blauhildet kun voi syödä sellaisenaan, palkoineen, mutta mitä niille härkäpavuille tekisi? Kannattaisiko ne kerätä nyt ja kuivattaa? Pitääkö ne kuivattaa paloissa, vai silpoa? Häh?

Hiilaritietoisten foorumilta löytyi seuraavaa:
"1) korjuu: rivityt pavut ovat herkullisia nuorina. Hyvin nuoria papuja voi keittää palkoineen. Täysikokoiset, tuleentuneet pavut kuivataan
2) säilytys: tuleentumattomat, vihreät pavut voi ryöpättynä pakastaa….
3) nuoret palot keitetään miedossa suolavedessä ja tarjotaan voilla höystettynä yrttien kera tai niitä voi käyttää kuten papuja yleensä: muhennoksiin, keittoihin. Kuivatut pavut liotetaan yleensä yön yli ennen keittämistä. "

Mutta miten ne pavut saa tuleentumaan? Yleensä ne kait tuleentuu omia aikojaan, mutta voiko sitä jouduttaa? Naapuripalstalla härkäpavut oli niitetty maahan, oisko se sitten oikea keino tuleennuttaa ne? Pakastimeni alkaa olla täynnä, ja mieluiten kuivaisin sen satoni. Sinänsä voisi pienimmät pavut syödä sellaisenaan pois.

Porkkanoita poimin myös jonkin verran, lähinnä vain sen verran, minkä nyt lähipäivinä jaksaa syödä. Lykkään niiden korjuuta mahdollisimman pitkälle, pikkupakkanen ei kuitenkaan haavoita niitä pahemmin. Muutenkin porkkanat pitänee syödä vain äkkiä pois, ettei käy niinkuin viime vuonna, että koko porkkanasato mätänee turpeessa pilalle. En tosin tiedä, miten niitä säilöisi, ellei sitten raasteena tai palasina keitettynä pakasteessa.

Punajuuria otin muutaman myös. Punajuurten säilytys on ongelmallista sekin. Teen varmaan jonkun purkin satsin etikkapunajuuria, ihan kokeeksi (vaikken edes pidä niistä - pitäisiköhän yrittää kehitellä joku oma resepti niihin?). Mutta voiko niitä säilöä muuten? Miten punajuuret säilötään yleensä?

Mangoldia riivin myös. Se kasvaa edelleen tosi mehevänä ja pirtsakkaana. En tosin tiedä, miten hyvää se enää on, mutta ajattelin nyt silputa nuo ja pakastaa. Olen jo pari litraa pinaattia pakastanut viikko sitten kerätyistä pinaateista - ja tänään sinne oli taas kasvanut lisää.

Tilliäkin keräsin. Nyt on riivitty lehdet suurimmasta osasta tillinvarsia. Kiinnostuksella yritän havainnoida, vieläkö ne jaksavat puskea uusia lehtiä. Kuivatin jo yhden tillisatsin, ja tungin tilliä myös kurkkupurkkeihini. Tänään kerätyistä osan voisi käyttää kurkkusalaattiin ja loput kuivata.

Kaalini ovat piristyneet. Ilmeisesti syysilmat ovat tappaneet kirpat, ja näyttää siltä, että saan ainakin pari kaalinpäätä. Eri asia sitten, miltä ne näyttävät sisältäpäin, ehkä niissä on kirpanpesiä. Minulla on kaksi parsakaalia, jotka ovat alkaneet kukkia. Keltaisia kukkia, oikein kunnon ristikukkaisen kasvin kukkia. Poimin jonkun verran nuppuja, ihan pienen kourallisen. Eivät ne parsakaalinnuput kovin vakuuttavilta näytä, mutta onhan sentään jotakin.

Potuille sen sijaan on tainnut käydä surullisesti. Pottujen varret ovat kuolleet, ja kun kaivoin viikko sitten puoli riviä pottuja, puolet niistä oli ruttoisia. Hemmetti. En oikein tiedä, mikä olisi viisasta ruttoisten pottujen kanssa - kerätä vain kaikki ja myöhemmin seuloa, mitkä ovat syömäkelvottomia ja mitkä eivät, vai kantaa kaikki suoraan kompostiin. En kyllä oikein raskisi tuhota kaikkia - puolet kun kuitenkin on syömäkelpoisia. Potut muuten rupesivat tekemään marjaa. En ole kyllä moista nähnyt ennen.

Tomaattini oli kaatunut, vissiin hedelmien paino oli vetänyt sen alas. Eivät olleet kypsiä vielä, yksi punersi hieman, muutama kellersi. Poimin ne kuitenkin. Laitoin osan kaappiin lautaselle omenan viereen, jospa ne jälkikypsyisivät. Minulla on myös säilöntäohje vihreille tomaateille. Tosin netti antaa ristiriitaista tietoa - Puutarha.netissä sanotaan, että tomaatin solaniini tuhoutuu keitettäessä, Elintarvikeviraston mukaan taas ei. Noh, meinasin kuitenkin tehdä tomaattisäilykettä.

Ja tietysti tuli taas pari kesäkurpitsaa. Siellä on pari pientä vielä tulossa, ja muutama kukkakin. Ehtivätköhän kasvaa isommiksi ennen pakkasia?

Kahteen kertaan on taas tullut käytyä palstalla sitten viime kirjoittaman. Tänään käytiin Rhian kanssa hakemassa iso lasti herneitä, mangoldia ja avomaankurkkua. Kuokin myös vähän pottuja, mutta aika vähäiseksi jäi pottujen määrä vielä. Tein jotakin, joka luultavasti on kaikkien perinteisten viljelysääntöjen vastaista eli istutin uudestaan ne pottujen naatit, jotka pottuja kuokkiessa jäivät jäljelle. Niillä oli isot ja tukevan näköiset juuret kuitenkin. Saa nähdä, että kuihtuvatko ne pois, vai jaksavatko juurtua uudestaan - ja jos jaksavat, niin tekevätkö yhtään perunaa enää. No, ainakin naapuripalstan mummoille riittää naureskeltavaa.

Nostin myös muutaman punajuuren ja retiisin, joista ensimmäiset luultavasti ovat vielä alimittaisia ja jälkimmäiset madonsyömiä ja ylimittaisia.

Rhia otti ja kitki lyhyimmän sipulipenkin, itse lähinnä haahuilin ja keräilin satoa. Unikko kukkii komeasti. Blauhildenkin kukinta on alkamassa. Herneiden pääsato kypsynee lähipäivinä. Avomaankurkkua ehtii vielä varmaan tulla melkoinen satsi, pitää ruveta etsimään sopivia säilykereseptejä. Myös syötävistä kesäkukista on ehtinyt moni jo kukkimaan, ja niiden joukossa mm. malva. En kyllä tiennyt, että malva on syötävä… En kuitenkaan taida syötäviä kesäkukkia ruveta syömään, antaa niiden kukkia vaan.

Neljä päivää sitten kävin palstalla edellisen kerran. Kitkin punasipuli-tillipenkin ja porkkana-pinaattipenkin Anne seuranani. Punasipulipenkki oli niin rikkaruohojen valtaama, että nurmiröllimöykkyjä maasta nyhtäessäni tulin pariin kertaan nyhtäneeksi maasta myös sipulin, tilleistä puhumattakaan.

Ja useampaan kertaan on tullut tehtyä sapuskaakin. Tänään Rhia teki Koskenlaskijan kesäkeittoa, johon tuli pinaattia, pottuja, tilliä ja herneitä palstalta; kaupasta haettiin kukkakaalia, persiljaa, ruohosipulia, sipulia, Koskenlaskija-juustoa ja maitoa.

En millään jaksa kunnon reseptejä kirjoittaa ylös nyt, mutta aiempina päivinä on tullut tehtyä myös pinaattilettuja (lettutaikina + pinaattisilppua) ja täytettyä kesäkurpitsaa. Kesäkurpitsa täytettiin sekä lihapitoisella että sienipitoisella täytteellä, jossa oli lihan ja sienen lisäksi ranskankermaa, tomaattimurskaa, silputtua sipulia, paprikaa, silputtuja oliiveja ynnä kaikenlaisia mausteita, äkkimuistumalta ainakin rakuunaa ja timjamia.

Palsta on kyllä hieno asia, mutta näin loppukesästä blogimerkintöjen sisältö on toistuvaa: kitkin, korjasin satoa, söin.

Palsta rehevänä

Nyt on selvästi se aika vuodesta, jolloin viikon tauko palstailussa aiheuttaa "oho, oho" -reaktion. Oho, onpa iso kesäkurpitsa! Oho, täällähän on valmiita herneitä! Ja pieniä avomaankurkkuja! Oho, viikko sitten tyhjäksi nyhdetty salaattipenkki näyttää siltä kuin siitä ei ois kukaan koskaan mitään ottanut. Ja samoin mangoldipenkki! Oho, kylläpä pinaatti kasvaa isona — siis se pinaatti, josta jo ehdin sanoa, että se ei viihdy eikä kasva!

Ja tietysti: oho, onpa taas rikkaruohoa…

Yleiskuvassa muuten näkyy etualalla punajuurta, sitten sipulia, keppiä pitkin kiipeilevää hernettä, kukkivaa krassia, tomaatti pussissa ja taaimpana pottua. Tänään poistin tomaatilta pussin, en tiedä oliko viisasta tai tarpeen. Pölyttävät hyönteiset kuitenkin olivat löytäneet pussin sisällekin.

Kitkin retiisi-jääsalaattipenkin ja sen vieressä olevan sipuli-tillipenkin sekä rappasin penkkien välit rautaharalla. Eihän sitä palstalla nyt oikeastaan enää muuta tarvitse tehdäkään kuin käydä kitkemässä ja keräämässä satoa. Tällä hetkellä kipeimmin kitkentää kaipaa punasipuli-tillipenkki, se pitää käydä kitkemässä tällä viikolla. Kyllä pinaatti-porkkanapenkkikin kitkemistä tarvitsee.

Joku nakertaa kaalejani

Oli silti muutama juttu, joista piti ottaa selvää. Ensinnäkin joku syö kaalejani. Nyt näyttää siltä, että kaaleistani ei tule yhtään mitään, ne ovat rei’ille syötyjä. Puremajälki on samanlaista kuin aiempina vuosina nauriissa, rucolassa ja retiisissä - retiisissä se ei haittaa, sillä yleensä retiisi ehtii kasvaa syömäkelpoiseksi ennen kuin tuholainen hyökkää.

Väittäisin, että kyseinen tuholainen on kirppa, joka on erityisen mieltynyt ristikukkasiin. Mutta millä niistä pääsee eroon? Googlailun seurauksena toteuttamiskelpoisimpana keinona vaikuttaisi olevan nokkoskeite tai mäntysuopa. Joku väittää torjuneensa kirppoja jopa laittamalla vastaleikattuja nokkosia taimien riviväleihin. Myös tuhkan ripottelu lehdille kuulemma auttaa. Mutta mistäs sitä tuhkaa ottaa? Eikä se kuulosta myöskään herkulliselta.

Joka tapauksessa kaalini taitavat olla menetettyjä tältä vuodelta. Ensi vuotta varten laitan tähän kuitenkin nokkoskeitteen ohjeen - jos sitä nyt ees sitten muistaisi keitellä. Ohje on Yrttitarhasta, luonnonmukaista kasvinsuojelua käsittelevältä sivulta.

Nokkoskeite "valmistetaan lisäämällä tuoreita nokkosia täynnä olevaan astiaan haaleaa vettä ja antamalla kasvien liota astiassa korkeintaan neljän vuorokauden ajan välillä sekoittaen. Tämän jälkeen nokkoset sihdataan pois ja liuos laimennetaan 1: 1 - 10. Joidenkin ohjeiden mukaan vain vuorokauden seissyt nokkosvesi, jota ei laimenneta lainkaan, on kaikkein tehokkainta."

Nokkosvettä voi siis tehdä varmaan suoraan palstalla, keräämällä nokkosia ämpäriin ja täyttämällä ämpärit vedellä. Olen tosin muistaakseni nähnyt sellaisenkin ohjeen, jossa nokkosille kaadetaan kiehuvaa vettä. Noh, tänä vuonna en rupea tätä torjuntakeinoa kuitenkaan kokeilemaan.

Punajuuririvi kitkettynä

Toinen viljelyongelma, joka kaipaa selvittelyä, koskee ryvässipulia. Ne ovat nimittäin todella pieniä, sormenpään kokoisia korkeintaan, ja suurin osa niiden varsista on nuupallaan ja/tai kuivuneita. Oheisessa kuvassa etualalla repsahtaneita retiisejä, sitten rivi sipulia, josta näkee kuinka kepasipuli sinnittelee ja ryvässipuli taas ei. Keskellä kuvaa on siistiksi kitketty punajuuripenkki, avomaankurkkua ja salkoja pitkin kiipeileviä blauhilde-papuja.

Naapuripalstalla vakoilin, että ryvässipulit oli istutettu syvemmälle maahan tai sitten mullattu. Multasin ne nyt itse, eli raaputtelin rautaharavalla väleistä multaa niiden päälle, mutta en tiedä auttaako se.

Netistä ei löytynyt vastausta. Nicehousen puutarhasivulla todetaan, että "sato on valmista korjattavaksi, kun naatit ovat taipuneet maata vasten". Onkohan sitten niin, että ne naatit oikeasti vaan nuupahtavat ja sillä siisti? Punasipulien kanssa on muuten myös ongelma: osa kukkii. Katkaisin muutamasta kukkavarren nähdäkseni onko sillä mitään vaikutusta. Kukkiminen käsittääkseni kuluttaa kasvin energiaa, eikä se sitten jaksa kasvatella sipulia.

Härkäpapu kukkii

Sitten vielä pienet härkäpapupohdinnat päälle. Härkäpapu on jo ehtinyt tehdä jonkun verran papuja, mutta en ole korjannut niitä vielä yhtään. Monivaiheinen tiedonhaku netistä ohjeistaa, että nuoria palkoja voi syödä keitettynä sellaisenaan, vihreänä, vähän vanhempina palot voi kerätä ja silpoa ja lisäksi pavut kannattaa jättää varteen tuleentumaan ja kerätä vasta kun palot ovat kuivia ja mustia. Sen jälkeen pavut voi säilyttää kuivana purkissa. Härkäpapuja minulla on vain rivin verran, voi olla että niistä ei riitä säilöttäväksi asti. Toisaalta blauhildet kasvavat innolla, joskaan eivät vielä kuki, ja jos sato on suuri, niin jotain papuja sentään saisi säilöön.

Teinpä muuten kiintoisan havainnon. Aiemmin kerroin palstasta, joka on ollut pitkään viljelyssä, mutta josta nyt on osa viljelemättömänä. Valvatin sijaan palstalla kasvaa lähinnä peltohatikkaa.

Nyt kävin vakoilemassa toisella palstalla rikkaruohotilannetta. Kyseessä on itseasiassa palsta, joka on ihan omani vieressä. Palsta ei ole ainakaan kahteen vuoteen ollut viljelyssä, eli sinä aikana, kun olen omaa palstaani pitänyt. Nyt keväällä sille ilmestyi kuopsuttelija, joka teki ahkeran valvatti-juolavehnäsouvin, mutta jota ei myöhemmin kesällä ole enää näkynyt. Palsta on siis rikkaruohon vallassa, tosin siellä täällä näkyy hernettä ja pitkiä retiisinkukkia.

Tuolla palstalla kuitenkin näkyvin rikkaruoho on hiirenvirna, joka kasvaa valtavina sinikukkaisina pehkoina, suurempana kuin koskaan olen missään nähnyt. Muualla hiirenvirna ei ole kovinkaan näkyvä rikkakasvi, valvatit, juolavehnät ja hatikat peittoavat sen mennen tullen.

Unikko kukkii minun palstallani, ja kehäkukkakin. Syötävien kesäkukkien penkissä kukkii ruiskukka, mutta en taida raskia syödä sitä. Kuitupellava kukkii salaa; en ole ehtinyt vielä näkemään yhtä ainutta pellavankukkaa, vaikka nuppuja on, helpeitä on ja maassa on sinisiä terälehtiä.

Olin viikon verran poissa ja pelkäsin, että palsta olisi vallan röyhähtänyt rikkaruohokasvuun sinä aikana. Näytti kuitenkin siltä, että ystävälliset kitkijätontut (=Anne sivupersoonineen) ovat käyneet kitkemässä porkkana-salaattipenkin poissaollessani.

Reissun päälle olen käynyt palstalla kahdesti, ensimmäisellä kerralla kitkin avomaankurkkupenkin ja punajuuripenkin, jälkimmäistä myös harvensin. En tosin tiedä, mikä olisi oikea harvennusväli, ehkä pitää harventaa vielä toistamiseen. Toisella kerralla menin palstalle varsin myöhään illalla, joten sain kitkettyä vain mangoldipenkin ja rapattua terällisellä haralla penkkien välejä. Sekin tuotti kuitenkin kolme ämpärillistä rikkaruohoa tunkioon vietäväksi.

Tunkiolta löysin myös jonkun pois kitkemiä ruiskaunokkeja, sinisiä ja vaaleanpunaisia. En tajua, miksi ne on kitketty pois, vartavasten viljellyiltä nimittäin näyttivät. Nuput aukeavat terhakkaasti maljakossa.

Ensimmäisellä palstakerralla reissun jälkeen keräsin myös satoa: salaattia, viininlehtisuolaheinää ja mangoldia. Siitä sitten on tullut kokkailtua jo pariin kertaan. Pistänpä reseptit muistiin. Harmi, ettei kokkauksista ole tullut otettua kuvaa.

Palsta paneer

(Ei "palak" paneer, sillä kuten kaikki hindintaitoiset tietävät, palak tarkoittaa pinaattia, ja reseptissä käytetään pinaatin sijaan mangoldia.)

palstalta:
litra mangoldin lehtiä
sipulia (viimevuotisia)

kaupasta:
ricottajuustoa
200 g tölkki tomaattimurskaa
pätkä tuoretta inkivääriä
puolikas valkosipulia
yksi punainen chili

kaapista:
voita
garam masalaa
jeeraa
suolaa
paprikajauhetta
curryä
korianterin lehtiä
jauhettua korianteria
no mitä mausteita ny löytyy

Pilkotaan mangoldinlehdet suikaleiksi ja sipuli palasiksi. Paistetaan mausteita voissa uuninkestävän teräskattilan pohjalla. Kuullotetaan sipuli. Lisätään mangoldinlehdet, tomaattimurska ja mausteet (inkivääri, chili ja valkosipuli pieneksi silputtuna). Pannaan peitettynä 175-asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi. Lisätään juusto, sekoitetaan ja laitetaan vielä n. puoleksi tunniksi uuniin.

Kesäkurpitsachutney

palstalta:
puolikas kesäkurpitsaa
sipulia (viimevuotisia)

kaapista:
mangochutneytä
voita
garam masalaa
jeeraa
suolaa
paprikajauhetta
curryä
korianterin lehtiä
jauhettua korianteria
no mitä mausteita ny löytyy, emmuista

Pilkotaan sipuli ja kesäkurpitsa. Paistetaan mausteita pannulla voissa, lisätään sipuli ja kesäkurpitsa, paistetaan niitäkin, kunnes sipuli on kuullottunut. Lisätään chutney. A vot.

Ylläolevista syntyi intialaishenkinen ateria, kun lisäkkeenä oli basmatiriisiä.

Eilen taas tehtiin suomalaishenkistä lihapataa.

Suomalaishenkinen lihapata

palstalta:
litra mangoldinlehtiä
sipulia (viimevuotisia, pieniä)
puolikas kesäkurpitsaa
violetteja retiisejä
valkoisia retiisejä
keltaisia retiisejä

kaupasta:
porkkanaa (myöhemmin kesällä voi ottaa myös palstalta)
vihreä omena
0,5 l siideriä
n. 300 g naudan osso bucoa, jossa isosti luuydintä

kaapista:
voita
suolaa
pippuria
no jottain yrttimausteita, oisko ollu kirveliä ja timjamia

Pilkotaan vihannekset ja omena, laitetaan ne uunivuokaan. Ripotellaan päälle mausteet. Lohkaistaan päälle muutama ruokalusikallinen voita. Lätkäistään päällimmäiseksi osso bucon köntsä, johon ripotellaan suolaa ja pippuria. Kaadetaan siideri vuokaan. Peitetään foliolla. Laitetaan 175 C-asteiseen uuniin n. 2,5 tunniksi. Pilkotaan osso buco, sekoitetaan joukkoon ja annetaan olla uunissa ilman foliota n. puoli tuntia.

Aterialle lisäkkeeksi kuuluu itseoikeutettuna palstan salaatti, jonka ainesluettelo on aiemmassa merkinnässä. Tosin aiempaan reseptiin pitää lisätä vielä viinisuolaheinä, joka on jo kasvanut syömäkelpoiseksi.

Vielä yks resepti, vaikka en itse voikaan tämän ainesten kasvattamisesta kunniaa ottaa.

Mesiangervolikööri

75 cl viinaa
0,5 l mesiangervonkukkia, kerätty palstan ojanpientareelta (osa kukassa, osa nupulla)
rkl hunajaa (vois olla enemmänkin)
1 dl sokeria
2 kanelitankoa

Pannaan mesiangervonkukat laakeaan astiaan, kaadetaan viina, sokeri ja hunaja päälle. Annetaan ässehtyä jääkaapissa (vois ässeyttää varmaan myös huoneenlämmössä, mut mulla oli ny jääkaapissa) viikon verran. Siivilöidään ja pullotetaan. Toiseen pulloon sujautetaan kaksi kanelitankoa, että parin kuukauden päästä voi sitte maistaa, että onko likööreillä eroa.

Kävin sitte palstalla tänäänkin. Kiskoin perunapenkistä isot rikkaruohot, eli valvatit, hatikat, peltokierrot, peltosauniot, savikat. Aluksi mietin, että onkohan perunapenkkien kitkeminen turhaa, ja että haluanko kitkeä pottupenkinkin vain jonkinlaisen kitkentäestetiikan säilyttämisen vuoksi, mutta kun olin nyhtänyt kaksi ja puoli ämpärillistä (=45 litraa) rikkaruohoja ja huomannut, miten syvälle niiden juuret ulottuvat, niin kitkentä alkoikin tuntua ihan fiksulta.

Pottupenkkini ovat kuitenkin liian kapeat. Joissain kohdin potunalkuja paljastui kun nyhdin isompia rikkaruohoja juurineen. Olisi ollut hyvä varmaan haravoida multaa vähän penkkien päälle, mutta en tällä kertaa jaksanut. Toivottavasti potut eivät nyt viherry.

Ai niin: toissapäivänä nyhdin yhden perunantaimen maasta ja toivoin saavani salaatin ja vihannesvuoan seuraksi myös omia uusia pottuja. Maasta ei löytynyt kuin itupottu ja pari sormenpään kokoista möllyä. Istutin taimen hätäisesti uudestaan. Se oli juurtunut, ja nuppujakin siinä oli. Huuh!

Lisäksi kitkin kehäkukka-vuonankaalipenkin ja palsternakka-silkkikukkapenkin. Vuonankaali ei sitten vissiin ole itänyt: kitkin siitä pois vain tunnistamani rikkakasvit, eikä jäljelle jäänyt mitään. Palsternakka-silkkikukkapenkissäkin on aika harvanlaista, ehkä neljä tai viisi silkkikukkaa ja palsternakka siellä ja täällä.

Harasin punajuuripenkin, porkkana-salaattipenkin, viininlehtisuolaheinä-retiisipenkin ja porkkana-pinaattipenkin. Maa on todella tiukaksi jankkiintunutta. En tiedä, miten sen saisi pysymään kuohkeana: harauksen jälkeenkin jäljellä on lähinnä kokkareita. Pitäisikö ostaa säkkikaupalla turvetta ja levittää se ympäriinsä ennen kuin kylvää mitään? Vai harata päntiönään?

Kävin myös naapuripalstalla vähän kuikuilemassa ja vaihtamassa kuulumisia.

Herneet kukkivat!